Odotit ilmeisesti aika paljon Kelloseppäkoulussa opiskelusta, vastasiko se odotuksiasi? Täydellisesti. Kaikki tekijät mahdollistivat sen, että saattoi keskittyä täysillä - ja se oli juuri sitä, mitä kaipasin. Kun aloitettiin, kaikki olivat samalla viivalla, kaikki tiesivät yhtä vähän. Olimme eri ikäisiä, mutta siitä huolimatta tasa-arvoisia. Sellainen luo hienon opiskeluilmapiirin. Meidän kurssillamme nuorimmat olivat ehkä 16-17-vuotiaita ja vanhimmat yli 50-vuotiaita. Se oli rikkautta, joka korosti vielä sitä tasa-arvoa.

Millaisissa paikoissa suoritit harjoittelusi? Oliko harjoittelussa saamallasi kokemuksella jotakin tekemistä sen kanssa, mitä työtä nyt teet? Kyllä, luulen että harjoittelupaikkani vaikuttivat siihen, että olen nyt tässä. Kaikki tapahtui vähitellen, juuri niin, että yksi asia johti toiseen. Sanalla sanottuna 'luontevasti'. Ensimmäisen ja toisen vuoden harjoitteluni suoritin Oskar Lindroosin kellohuollossa. Olin Lindroosilla myös kesätöissä molempina kouluaikani kesinä ja silloin osan aikaa Mikonkulta-myymälän ja osan aikaa huollon puolella.

Kolmannen vuoden harjoittelussa pääsin tutustumaan kellojen tuotantoon Sveitsissä. Olin Marko Koskisen yksityisateljeessa. Siellä tehtiin komplikaatiokelloja, pääasiassa Ulysse Nardinille. Olin siellä kuukauden. Siellä näin todella, miten tarkkaa käsityötä kaikkein monimutkaisimpienkin kellojen, komplikaatiokellojen, valmistaminen on. Olin mukana tekemässä kellojen viimeistelyä, kokoamista ja tarkistusta.

Usein ajatellaan, että sveitsiläinen kellotehdas on jotakin suunnattoman hienoa ja suurta. Ja sitten sieltä löytääkin paljon pieniä alppikyliä, joissa vähän jokainen on kelloseppä, sanoo Emma heläyttäen iloisen naurun. Ja kertoo myös, että vaikka kovin paljon yhteistä kieltä ei ollutkaan, niin kommunikointi oli yllättävän helppoa - kelloseppien kesken.

Hän kertoo pitäneensä kellojen valmistamiseen liittyvistä töistä ja harkinneensa jopa sille uralle lähtemistä. Mutta silloin olisi pitänyt olla valmis sopeutumaan tarjolla olevan työn ehtoihin, esimerkiksi muuttamaan Sveitsiin. Se tuntui kuitenkin liian suurelta ratkaisulta varhaisessa vaiheessa.

Emma kertoo valmistuneensa vuonna 2010 ja menneensä heti sen jälkeen töihin tuttuun paikkaan, Osk. Lindroosille. Siellä hän työskenteli edelleen sekä myymälässä että kellojen huollossa. Lindroosilta Emma siirtyi nykyisen työnantajansa, Retadan Oy:n palvelukseen jo alkuvuodesta 2011. Hän laskee kuitenkin olleensa Osk. Lindroosilla kaikkiaan kolme vuotta, kun harjoittelut ja kesätyöt otetaan mukaan.

Kellojen huoltoon ja korjaukseen tai myyntiin liittyvät tukityöt ilmeisesti luontuvat minulle. Kun näen, että jossain on tekemättömiä töitä ja tarvetta järjestellä asioita, ryhdyn siihen. Niin kävi myös Lindroosilla työskennellessäni.

Ehkä juuri siksi minua pyydettiin tänne Retadan Oy:hyn. Ja ratkaisu lähteä oli itse asiassa helppo. Esimerkiksi Timo täältä Retadanista, kellojen myyntipuolelta, oli tullut tutuksi jo Lindroosilla ollessani. Tulin aluksi Retadaniin kellojen huoltoon, mutta täälläkin tehtävikseni valikoitui tukitoimia. Hoidin huollon tukitoimien lisäksi myös varastoa ja logistiikkaa, jakaen aikani samalla tavalla kuin Lindroosillakin. Vähitellen vuoden 2012 aikana kaupallinen puoli alkoi painottua töissäni enemmän. Ja kun saimme huoltoon uuden henkilön, saatoin siirtyä kokonaan tekemään hankintoja, siis nykyisiin tehtäviini.

Miten muuten kellojen huolto ja korjaukset maahantuojalla ja kelloliikkeessä eroavat toisistaan? Retadan, omien kellomerkkiensä maahantuojana, vastaa niiden takuukorjauksista ja -huolloista. Teemme myös muita kuin takuukorjauksia, mutta vain meidän maahantuomiimme merkkeihin. Jälleenmyyjät voivat valita käyttävätkö meidän huoltoamme vai omaa kelloseppäänsä näihin korjauksiin. Monesti asiakkaat kyllä erikseen pyytävät, että kello toimitettaisiin maahantuojan ”viralliseen huoltoon”. Myymme myös merkkiemme varaosia kellosepille.

Emman käyntikortissa lukee 'Product Manager', titteli jonka hän sanoo ilmestyneen siihen, kun firma muutti ja käyntikortit piti joka tapauksessa uusia. Emma kertoo, että Retadan on mukava työyhteisö pienen kokonsa (yhdeksän henkilöä) lisäksi myös siksi, että työnjako on muotoutunut sen mukaan, mikä kullekin on luonteenomaista ja sopivaa. Kaikilla on omat työnsä, mutta yhteistyö on mahdollisimman helppoa ja luontevaa.

Mutta mukavaa täällä on myös siksi, että meidän yhdeksästä henkilöstämme viidellä on kellosepän koulutus. Meistä viidestä vain kaksi työskentelee kellojen huollon ja korjauksen parissa. Meidän talouspäälliköllämmekin on talousalan koulutuksen lisäksi myös kellosepän tutkinto. Mielestäni kellosepän koulutus tarkoittaa myös sitä, että ihmiset ovat jotenkin samalla tavalla valikoituneita: kaikki jaksavat keskittyä ja toimia pidemmällä aikajänteellä. Ja se vaikuttaa paljon myös työyhteisön ilmapiiriin. Se on hyvä vastakohta sille, että työpäivät saattavat olla hyvinkin hektisiä, kun puhelimet soivat tiukkaan tahtiin

Entä miten kiteyttäisit nykyiset työtehtäväsi täällä Retadan Oy:ssä? Tehtävänäni on pitää huolta siitä, että meillä olisi aina varastossa oikeanlaista tavaraa riittävä määrä. Teen mm. tilauksia tehtaille, hinnastoja tuotteistamme sekä taulukoita, joiden avulla seurataan myyntejä ja hankintoja.

Kysymykseemme siitä, tekeekö Emma myös päätöksiä ostoista hän vastaa myöntävästi. Mutta lisää, että tietenkään hän ei tee niitä yksin. Esimerkiksi Baselin messuilla, kello- ja korualan jokavuotisessa, tärkeässä Baselworld -tapahtumassa, yrityksen myynnistä vastaavat henkilöt hoitavat myyntiä jo ennen kuin Emma menee paikalle. Messuille tulee paljon Retadanin tuotteiden jälleenmyyjiä sekä Suomesta että Baltian maista. Sitten Emma menee tutustumaan tarjontaan, keräämään tiedot myynneistä ja tekemään tilauksia tehtaille. Valmistajien ja maahantuojan väliset sopimukset muodostavat raamit ja perustan myös kellojen ostamiselle.

Miten ostettavien kellojen hinnat vaikuttavat työhösi? Viime aikoina olen osallistunut ostohenkilöstön valmennusohjelmaan ja siellä on tullut hyvin selväksi miten tilanteemme poikkeaa sellaisesta ostotoiminnasta, jossa jotakin, esimerkiksi metallia, voidaan ostaa sieltä mistä sitä saa halvimmalla. Silloin ostojen hinnalla on aika suora vaikutus yrityksen taloudelliseen tulokseen. Meillä tilanne on hiukan toisenlainen. Näkisin, että minä voin osaltani vaikuttaa menestykseemme pikemminkin seuraamalla sitä, että otamme ostoissamme huomioon oikeanlaiset seikat, että toimimme loogisesti. Tärkeätä on, että valikoimamme on oikeanlainen ja että meillä on oikea määrä tuotteita.

Tarkoittaako se myös kelloalan trendien seuraamista? Kyllä, pyrin seuraamaan kelloalaa yleisesti, myös muita kuin Retadanin edustamia merkkejä. Mutta erityisesti pyrin arvioimaan omien kellojemme uusien mallien menestymismahdollisuuksia ja yleensäkin ennakoimaan tulevia tilanteita. Se tarkoittaa myös hintojemme vertailua kansainvälisesti. Ja jotta pystyisin ennakoimaan, minun on myös tunnettava meidän varastotilanteemme aika tarkkaan. Pyrinkin tekemään kelloistamme erilaisia luokitteluja, että voisin seurata niiden tilannetta tarkemmin.

Puheltuamme Emman työn merkityksestä yrityksen taloudelle, kysymme myös Retadanin kellojen hintoja. Emma kertoo, että suuri osa heidän kelloistaan asettuu ohjehinnoissa 3000 – 5000 euron haarukkaan, mutta yksittäisten kellojen hinta voi ylittää 200 000 euroakin. Retadanin uusimman kellomerkin, Zenithin, kelloista suuri osa asettuu 7000 - 8000 ja 10 000 euron ohjehintojen luokkaan, mutta niissäkin on tietysti yksittäisiä, selvästi kalliimpia kelloja.

Kyselemme myös Emman työvälineistä. Hän kertoo käyttävänsä tavanomaisia toimistotyön välineitä, mutta tarvitsevansa paljon myös valmistajien luetteloita kelloja esittävine kuvineen ja kelloja koskevine perustietoineen.

Entä kellojen tuntemus ja kaikki siihen liittyvät tiedot ja taidot, jotka sinulla on kelloseppänä, ovatko ne sinulle tärkeitä työvälineitä? Toisin sanoen, voisitko kuvitella tekeväsi nykyistä työtäsi ilman kellosepän koulutusta? Ilman kellosepän koulutusta minä en yksinkertaisesti olisi täällä. Enkä kyllä voisi kuvitella, miten suoriutuisinkaan ilman kaikkea sitä mitä olen kelloista oppinut.

Varmaankin kellosepälle on helpompaa kuin ns. maallikolle pitää mielessään eri kellomerkkien ominaisuuksia ja vertailla niitä keskenään. Varsinkin aluksi minun oli tehtävä kelloista monenlaisia taulukoita, jotta opin tuntemaan niitä ja hallitsemaan tilannetta kokonaisuutena. Sillä kokonaisuus on ensin hahmotettava, jotta voi sitten seurata missä määrin se on looginen ja perusteltu.

Ehkä voisin sanoa, että kellosepän koulutus on myös tärkein 'työvälineeni'. Kelloseppänä ymmärrän nimittäin kellojen toiminnan lisäksi myös sen, mistä niiden hinta koostuu. Ja se on aika tärkeätä kelloja ostettaessa ja myytäessä.

Sinulle on tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Mitä ajattelet tulevaisuudestasi, mitä haluaisit seuraavaksi tehdä kellojen parissa? Tuntuu, että minulla on vielä paljon opittavaa siinä mitä nyt teen. Selvää kuitenkin on, että seuraava haaste on toimintamme kehittäminen, siihen haluaisin tarttua. Ja se on taas yksi esimerkki siitä, miten jokin asia on luontevaa jatkoa toiselle.

Siirrymme katselemaan ympärillämme olevia kelloja ja vakuutumme, että Emma pystyy niitä myös pätevästi esittelemään. Miten maallikko ilman opastusta huomaisikaan, että kun hiuksenhieno sekuntiosoitin on päästä taivutettu, se myös näyttää sekunnin täsmällisemmin kuin taivuttamaton. Hän kertoo, että tätä kellomallia valmistettaessa yksi henkilö keskittyy vain sekuntiosoittimien taivuttamiseen ja niiden tarkastamiseen. Hän saa meidät myös katsomaan tarkasti miten pienten, käsityönä tehtyjen ja kiinnitettyjen indeksien kaartuvassa päässä oleva materiaali on jännittävästi käsitelty. Ja lukuisia muita, hämmästyttäviä yksityiskohtia, niin että lopulta kuvittelemme vain miten monta työvaihetta onkaan tarkastettava, yhä uudelleen ja uudelleen, jotta kello toimisi niin kuin sen pitää.

Entä Emman omassa ranteessa oleva kello? Se on Zenithin El Primero, malli joka on erittäin lähellä vuonna 1969 lanseerattua merkin ensimmäistä, kuuluisaa kronografiversiota – ja siten nykyisin suositun vintage- tai retrotrendin mukainen. Emma sanoo pitävänsä siitä erityisesti siksi, että se todellakin näyttää kellolta, eikä korulta. Sen koneisto on nähtävissä ja sen käyntiä voi seurata.

Kellojen tikittäessä ilta on ehtinyt jo pitkälle. Siksi esitämme Emmalle enää yhden kysymyksen. Mitä haluaisit sanoa kellosepän koulutusta mahdollisesti harkitseville tai Kelloseppäkoulussa nyt opiskeleville? Kannattaa muistaa, että kellosepän koulutus antaa mahdollisuuksia muuhunkin kuin kellojen valmistamiseen tai huoltoon ja korjaukseen. Taidan olla siitä yhtenä esimerkkinä.

eppakoulu.com